Joulun viime hetket ja tunnelmat

Joulu alkaa olla takana ja uusi vuosi edessä. Ajattelin vielä hetken viipyillä joulun tunnelmissa, vaikka ajatukset tahtookin jo karata uuteen vuoteen ja kaikkeen mitä se tuokaan tullessaan. Paljon on tulossa uutta, suunnitelmissa ja haaveissa myös...

Yksi joulun ihmeistä taisi olla aaton vastaisena yönä satanut lumi:

Myrsky oli kaatanut metsästä muutaman puun, ja yhden latvasta saimme kauniin kuusen, oikeilla kävyillä varustetun:

Kukkia ja kynttilöitäkin oli:

Ja kissat oli tietysti joulufiiliksissä mukana:

Hassua, miten joulua odottaa koko syksyn, ja sitten se on niin nopeasti ohi. Päätin, että pidän  joulukoristeet esillä ensi viikonloppuun saakka, sitten ne saavat mennä ja tehdä tilaa kevään odotukselle. Ensin kuitenkin juhlitaan tämä vuosi loppuun ja uusi alkuun hyvässä seurassa. Onnellista  uutta vuotta!

23. joulukuuta - Suloinen rauha

Viime päivät ovatkin olleet melkoista hulinaa, mutta nyt on kaikki tehty, hankittu ja valmista. Vaikka sää ei tänä vuonna suosi, ei joulun tunnelma ole onneksi ulkoilmasta kiinni.

Joulu on ennenkaikkea mielentila. Ei ole väliä, vaikka lunta tai kuusta ei olisi, jouluruuat ei maistuisi tai joululaulut ei todellakaan olisi se oma juttu. Lahjojen määrä ei myöskään korreloi suoraan joulun tunnelman kanssa.  Joulu ja sen ihana rauha tulee varmasti, vaikka puitteet ei olisikaan ihan perinteiset. Uskon, että se oikea fiilis on mahdollista saavuttaa niin maalla, kaupungissa, omassa kodissa, kyläpaikassa, pohjoisessa, etelässä, hohtavan puhtaassa ja iloisen sekaisessa kodissa, kirkossa tai sohvalla telkkaria katsellen. Joulu asuu sydämessä, ja sieltä se toivottavasti löytyy tänäkin vuonna jokaiselle.

Rauhallista, lämmintä ja ihan omannäköistä joulua kaikille!

17. joulukuuta - Paketissa

Eilisilta ahkeroitiin, ja saatiin homma niinsanotusti pakettiin. Hehheh, olinpa hauska. Suurin osa lahjoista on nyt siis valmiina aattoa varten, muutama pikkupaketti jäi vielä tälle viikolle. Kivaa kun saa suunnilleen kaiken ajoissa valmiiksi, niin ehtii vaan nauttia tästä ajasta.

Tiimarista löytyi isoja lahjakasseja superhalvalla, mikä oli hyvä juttu koska tällä hetkellä suurin osa paketeista on ei-niin-jouluisissa muovikasseissa. Muutama pikkuprinsessa saa hempeän pinkin paketin. Vaaleanpunainen pallopaperi on itseasiassa hyllypaperia, mutta näyttää se kivalta lahjakääreenäkin. Se tosin oli hieman liukkaampaa kuin lahjapaperi, joten paketointi oli hieman haastellisempaa. Näkyy niihin jääneen ryppyjä, mutta ehkä ne avataan niin vauhdikkaasti ettei kukaan ehdi näkemään ruttuja lahjapaperissa?

Nyt täytyy syöksyä pelastamaan tortut uunista! Piti tehdä vielä vähän iltapalaa... Makoisia unia!

15. joulukuuta

Koska olin pitkästä aikaa valoisan aikaan kotona, ja innostuin laittamaan jo kauan sitten ostamani joulukoristeet esille, tuli hyvä sauma vähän kuvaillakin. Taustalla soi joululaulut, mukissa teetä, takassa tuli... Näitä kuvia katselen sitten taas ensi syksynä, kun jouluinnostus iskee.

Amaryllis on edelleen elossa ja suorastaan kukoistaa. Koska emme hanki meille joulukuusta, ajattelin ripustaa koristeet ihan tavallisille oksille, jotka perjantainen myrsky oli sopivasti heittänyt pihalle. Eihän tämä nyt ihan joulukuusesta mene, mutta minusta siitä tuli yllättävänkin hieno. Oksat voisi tietysti spreijata valkoisiksi, mutta jotenkin tykkään enemmän niistä näin.

Tykkään tosi paljon noista pöllökoristeista! Samalta reissulta ostin myös punaisia kärpässienikoristeita, mutta ne ei sopineet samoille oksille pöllöjen kanssa. En keksinyt niille vielä muutakaan paikkaa, joten toistaiseksi ne on kaapissa. Odottamassa ehkä ensi joulua...

14. joulukuuta - It´s a wonderful life

Meillä on tapana joka vuosi hieman ennen joulua viettää pieni etukäteisjoulu. Tämä siksi, että varsinaisena jouluaattona käydään sukulaisten luona ja muutenkin vietetään joulua perheiden kanssa, joten on kiva viettää jouluinen ilta ihan vain kahdestaan. Iltaan kuuluu aina hyvä ruoka ja Elämä on ihanaa-elokuva vuodelta 1946. Vaikka olen nähnyt kyseisen leffan varmaan kymmenen kertaa, en kyllästy siihen koskaan, ja se jos mikä tuo joulumielen. 

Yksi iltaan ehdottomasti kuuluva elementti on munatoti - tuo suussasulava kolesterolipommi, joka tänä vuonna tosin jäi ilman muskottipähkinää. Laitoin näön vuoksi juomien pinnalle hieman kanelia, joka sopikin ihan kivasti.

Tänään suuntaamme kaveriporukalla syömään ja leffaa, joten nyt lenkille että voi sitten rauhassa herkutella!

12. joulukuuta

Puolet joulukalenterin luukuista avattu! Melkein iskee ahdistus, että kohta tämä kutkuttava odotus on ohi ja seuraavaan jouluun on pitkän pitkä aika... Tänään olen liukastellut jäisellä pihalla, juotiin glögiä ja syötiin taas liikaa joulusuklaata. Se on niin hyvää että huomaamatta menee puolikas rasia kerrallaan... Tammikuussa sitten eletään terveellisemmin. Siis heti sen jälkeen kun kaikki lahjaksi saadut suklaat on syöty.

Ruuasta puheenollen, tein kerran tällaista ihanaa herkkusalaattia. Punajuurta, vuohenjuustoa, hunajaa ja rosmariinia. Nam.

Ilta menikin valmistautuessa työpaikan huomisiin pikkujouluihin. Tiedossa on ainakin paljon hyvää ruokaa ja herkuttelua, tuskin maltan odottaa!

10. joulukuuta

Tänään en saanut oikein mitään aikaiseksi. Tai sentään jotain, löysin joululahjaksi pehmopupun yhdelle pikkuneidille. Pupu ei kuitenkaan vielä päätynyt pakettiin, vaan olohuoneen nurkkaan täydentämään epämääräistä kasaa, joka odottaa paketointia. Raahasin kaikki lahjat alakertaan viime viikolla, varmaan siinä toivossa että tapahtuisi ihme ja niiden ympärille ilmestyisi paketti. Ei ole tapahtunut vielä. Täytyy ottaa tonttuiluspurtti joku ilta, ettei tule hirmuinen kiire ensi viikolla.

Täksi jouluksi en taida ehtiä edes leipoa pipareita. Sinänsä se ei haittaa, koska piparit ei kuulu ykkösjouluherkkuihini, vaikka se taikina on kyllä hyvää... Viime jouluna olin ahkerampi leivonnaisten suhteen, tein silloin verhoihin tällaiset sydämet... 

...Mansku auttoi paketoinnissa... 

...kynttilöitä kului samaa tahtia...

...ja vaikka kaikkea etukäteen syksyn mittaan suunniteltua en silloinkaan saanut tehtyä, joulu tuli silti. Yhtä suloisena kuin aina. 

Viime joulun muistoit mielessä onkin hyvä mennä nukkumaan, ja uneksimaan kaikesta ihanasta mitä vielä on edessä!

9. joulukuuta

Etukäteen haaveilin, että ainakin joulukuussa teen uuden postauksen joka päivä. Aika ei kuitenkaan sellaiseen riittänyt... Pikkujouluja on nyt takana kahdet. Ihania juhlia oli molemmat. Kotonakin näyttää taas vähän jouluisemmalta. Koristeita olisi vielä laatikossakin, jospa ensi viikonloppuna laittaisin loputkin niin ei ihan ehtisi kyllästyä ennen h-hetkeä. :)

Reilu viikko sitten pikkujouluvieraat toivat lahjaksi kaksi joulukukkaa, ja molemmat on edelleen hengissä! Hyvä minä :)

Kynttilöitä on meillä poltettu nyt paljon. Oikeastaan koko ajan, kun olen kotona (ja hereillä) täytyy olla kynttilöitä palamassa. On tämä joulun aika vaan parasta!

1. ja 2. joulukuuta

Viimeinkin joulukuu! Meillä juhlittiin lauantaina pikkujouluja ystäväporukalla, ja siitä lähtikin joulukuu oikein kivasti käyntiin. Minulla oli suuret suunnitelmat bileiden ruokapuolen suhteen, ja kaikki paitsi whoopiet onnistuivatkin loistavasti. Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni kakun koristelua sokerimassalla. Sain neuvoja ystävältäni, joka on suoranainen leipurimestari, ja näin hieno tuli lopputuloksesta:

Juhlissa on se hyvä puoli, että niistä jää aina herkkuja yli. Eilinen sujuikin mukavasti sohvalla, syöden ja leffoja katsellen. Kaivoin sentään kynttelikön keittiön ikkunalle, tänään olikin  mukavaa tulla kotiin kun jouluinen valaistus oli vastassa.

Joululauluja olen kuunnellut jo pari viikkoa. Toistaiseksi eniten on soinut ihana Smith & Burrows, ja heidän joululevyltään erityisesti This ain´t New Jersey ja tähän iltaan hyvin sopiva As the snowflakes fall. Toivottavasti nämä lumet nyt pysyisivät jouluun saakka!

Joulumielen herättelyä

Lunta ei vieläkään näy. Nurmikko vihertää tosi kivasti, ruusuissa on nuput ja eilen näin ampiaisen lentelevän ulkona. Marraskuun puolivälissä. Apua.

Vaikka jatkuva pimeys ja harmaus tuntuu välillä musertavalta, onneksi joulu tulee riippumatta siitä onko maassa lunta vai ei. Tänä viikonloppuna joulumieltä ovat herätelleet ihanat ystävät, täysikuu ja tähdet, kynttilän sytytys kuistille ennen aamulenkkiä, glögi sekä talven ekat joulutortut!

Joululehtiäkin on kertynyt sohvan nurkkaan. Minulla on niitä tallessa noin kymmenen vuoden ajalta iso kasa, ja niitä on ollut ihana lueskella. Joululehdet ei onneksi vanhene kovin nopeasti, vaan niistä löytyy vinkkejä ja inspiraatiota vuosi toisensa jälkeen.

Nyt keskityn kuitenkin glögimukilliseen ja Piispan vaimo-leffaan. Vanha mustavalkoelokuva, jonka tapahtumat sijoittuvat joulunaikaan - voiko muuta toivoa?

Pallovaloja pimeään

Kyläilin aiemmin syksyllä ystäväni luona, ja siellä silmääni pisti kiva pallovalosarja. Se oli niin kiva, että pakkohan sellainen oli saada omaankin kotiin. Koska en osannut valita vain yhtä väriyhdistelmää, tilasin samantien kaksi. Paikan pallovalot löysi yläkerrasta. Koska siellä ei ole muita verhoja kuin pimennysverhot, toivat hauskat pallot ilmettä ikkunoihin ja sitä suloista valoa pimeyden keskelle. 

Tykkään itseasiassa vähän enemmän tuosta sinisävyisestä sarjasta, mikä on hassua koska olen aina ajatellut että sininen ei ole lainkaan minun värini. Tosin, onhan meille ilmaantunut tuo sininen tuolikin, joten ehkä maku muuttuu... Toinen sarja on toki myös tosi kaunis, väriltään ihanan pinkki: 

Nyt onkin jo marraskuu, ja joulun lähestymisen huomaa jo kaupoissakin. Aamiaispöytään ja iltalukemiseksi on ilmaantunut pinkka joululehtiä, ja Stockan koristeosastolla oli pakko käydä "ihan vaan katselemassa". Ostin hädintuskin mitään. Pieni pussillinen ihania koristeita odottaa nyt kuitenkin keittiön lipastossa joulukuun alkua, jos sinne asti maltan odottaa niiden ripustamista esille...

Talvea kohti

Nyt kun on ihan virallisestikin talviaika, voi hyvillä mielin siirtyä muutenki kohti jou... talvea siis. Viikko sitten virittelin jo pihapuuhun hienot mutta vanhat valosarjat, joiden valoista noin puolet toimi. No, hienot ne on silti. Ihanasti luo tunnelmaa kun keittiöstä katsoo ulos pimeään...

Kuluneella viikolla olen lisäksi hankkinut (ja lukenut) joululehtiä, mietiskellyt joululahjoja ja tehnyt lehdestä löytyneen vinkin innoittamana yhden uuden joulusoittolistan (Bette Midler) Spotifyhin. Tänään laitoin kesämuumimukit pois käytöstä odottelemaan kevättä, ja talvimukit kaivoin kaapista käyttöön. 

Jotenkin tykkään enemmän noista vanhemmista, tummempisävyisistä mukeista. Onhan ne valkosävyisetkin hienoja, mutta noissa tummemmissa on enemmän tunnelmaa. Tämän talven muki jatkaa samaa sarjaa kuin kolme edellistä, mutta olisikohan seuraavan talven muki taas sinisävyinen? 

Viimeisetkin lehdet saatiin haravoitua pihalta tänään. Nyt saisi talvi senkin puolesta tulla! Harmi vaan kun ennusteet lupaa vain vettä ja harmautta... Täytynee hakea se tämän talven muki kaupasta niin saa ihailla lumista maisemaa edes siinä. Ja lisää joululehtiäkin ilmestyy taas ensi viikolla, joten eiköhän tässä hetki pärjätä ilman lumista maisemaakin.

Ensilumi

Tänään satoi ensilumi! Kyllä silmät aukesi kertaheitolla aamulla kun huomasin, että ulkonahan on melko valkoista. Ennen aamulenkkiä piti pyöriä pihalla Manskun kanssa, ihmetellä lunta ja  räpsiä  kuvia...

Ulkona on heti niin uskomattoman kaunista, kun vähän sataa lunta. On se ihmeellistä. Ja arvatkaa vaan millaisia ajatuksia luminen maisema tällaisen jouluihmisen päähän saa! Kynttilöitä tässä pirtissä on poltettu sekä aamulla että illalla. Viikonloppuaamuissa yksi parhaista jutuista on kyllä pitkä ja rauhallinen aamupala, kynttilöitä, hyvä lehti ja ihan pieni pala suklaata.

Rennon aamun jälkeen päivä meni vauhdikkaasti kotihommien, autojen renkaanvaihtojen ja silmälasiostosten merkeissä. Etsin aluksi suuria ja kulmikkaita kehyksiä, koska kahdet edelliset lasini olivat sellaiset, mutta sitten satuin kokeilemaan vitsinä pyöreitä kehyksiä. Ja nehän kolahti! Joten kahdet pyörylälasit sieltä sitten tilattiin. Saas nähdä, jatkuuko innostus vielä kun lasit saa oikeasti käyttöön, vai tuleeko kriisi.

Jos tänä vuonna saisi aikaiseksi jotenkin suojata nuo ruusuparat, etteivät ihan kuolisi pakkasessa. Täytyykin etsiä jostain infoa, miten ja millä ruusut kannattaisi suojata. Ei taida tämä yhden sentin lumikerros ihan riittää?

Kissataulu

Meillä ei ole olohuoneen seinillä telkkarin ja tapetin lisäksi mitään. Olen aina ollut huono hankkimaan tauluja, ja aika on jo ajanut opiskeluaikojen ankkataulujen ohi. Jostain syystä en osaa hankkia tauluja vain siksi, että ne näyttävät kivoilta, vaan haluan kai että tauluilla olisi jokin merkitys. Tai että ne esittäisivät jotain minulle merkityksellistä. Joten kun sain napattua Manskusta  hyvän kuvan, teetin siitä koemielessä julisteen. Siitä tuli muuten tosi hieno!

Joulu on alkanut viie päivinä pyöriä mielessä, kuten joka vuosi näihin aikoihin. Pimeät illat ja aamut ja kynttilät saa jo joulun tulemaan mieleen... Viikonloppuna kaupasta löytyi suklaiden ja kalenterien lisäksi Julmustia, ja pakkohan sitä oli jo ostaa ja ihan pikkuisen fiilistellä.

Ei kuitenkaan sen enempää joulusta vielä, täytyy yrittää säästää jouluhössötys lähemmäs itse juhlaa ja yrittää vielä keskittyä tähän kauniiseen syksyyn.

Taidepolku

Tänään oli ihana päivä. Kävin hieman ostoksilla, sain osan pyykkivuoresta katoamaan ja pilkoin loput omenat pakkaseen. Käytiin pyöräilemässä, matkan varrella nähtiin ihania vanhoja taloja, mutta paras juttu oli se etttä osuttiin Palaksen taidepolulle. Metsässä oli siis merkitty polku, jonka varrella oli eri taiteilijoiden teoksia. Tykkäsin, hauskaa että tuollaisia juttuja tehdään. Hieman kulttuuria liikunnan lomassa! :)

Sunnuntai-illan kunniaksi kaivoin silitysraudan esiin. Silittäminen on yksi rentouttavimmista jutuista mitä tiedän. En tiedä miksi, niin vain on. Huoneeseen tulee aina ihana tuoksu, ja onhan se mukavaa kun näkee oikeasti omien käsiensä jäljen. Loppuilta onkin sitten kulunut omenapiirakan ja vaniljakastikkeen kanssa sohvalla. Moni on kehunut Hakekaa kätilö-sarjaa, joten nyt minäkin sitten menin ja katsoin ensimmäisen jakson ja jäin koukkuun. Tämä kolmas jakso enää, sitten lopetan ja menen nukkumaan...

Löytöjä

Tai oikeastaan löytö. Perjantaina Hullareilla kierrellessäni poikkesin astiaosastolle, ja sieltä löytyi kuin löytyikin jo kesällä tuotannosta poistuneita Hemuli-mukeja! Koska en ollut ajoissa tajunnut, että niiden valmistus loppuu, oli tämä todellinen löytö. Ja mukeja ei siis ollut Stockalla vielä viime viikolla, joten tässä oli todella Hullujen päivien taikaa mukana. Miten iloiseksi yksi muki voikaan ihmisen tehdä... Varsinkin, kun mukaan tarttui myös nostalginen muumikuvioitu keittiöpyyhe! :)

Eilen oli tarkoitus viettää mukavan rentoa lauantaita ulkoillen, mutta toisin kävi. Aamupäivä kului leppoisasti eläinlääkärin päivystyksessä jonottaessa, koska kissalla oli hännässä tulehtunut haava. Neiti oli ottanut yhteen naapurin kissan kanssa, mutta vasta eilen aamulla se vaikutti kipeältä joten eikun lääkäriin. Onneksi lääkkeet puri nopeasti, ja jo samana iltana neiti oli taas oma iloinen itsensä. Lääkekuuri jatkuu vielä viikon. Riemua. Manjahan ei suostu syömään lääkkeitä sekoitettuna yhtään mihinkään (märkäruokaan/jauhelihaan/jugurttiin/seitiin), ja vaikka lääkäri mainosti tätä lääkettä "makutableteiksi", joita jotkut kissat syö ihan vapaaehtoisesti, ei niistäkään ollut apua. Ihan yhtä kurjaa niiden syöminen on kuin muidenkin lääkkeiden. Yritin aamulla tarjota tabletteja herkkuraksujen kanssa, ei toiminut. Manskusta voisi näillä lääkkeenerottelulahjoilla kouluttaa vainukissan esim. tullin käyttöön. Kissa lähtisi pakoon niitä paketteja, jotka sisältää lääkkeitä.

Vuohenjuusto!

Vuohenjuusto on ihanaa. Parasta se on paholaisenhillon kanssa. Löysin lähimarketista tuota hilloista parhainta, ja sen kaveriksi oli pakko ostaa vuohenjuustoa. Kotona en sitten meinannut keksiä, millä tavalla olisin nämä kaksi yhdistänyt, mutta lopulta sain aikaiseksi vuohenjuusto-paholaisenhillotoastit. Niin hyvää että voisin elää näillä.

Viikonloppu kului vieraiden kanssa, alakerran ikkunoita pestessä ja kirpparillakin ehdin pyörähtää. Siivosin pihaa talvikuntoon, viimeinkin sain heitettyä kauan sitten kuolleet kesäkukat pois ja grillin kannettua varastoon. Niitä olkkarin verhoja en tänäkään viikonloppuna ehtinyt vaihtamaan. Ehkä pitäisi antaa noiden valkoisten verhojen odottaa ikkunassa seuraavaa kesää.

Sää oli upea viikonloppuna. Oli ihan pakko mennä ulos, kameran kanssa tietysti. Ja vakiokuvauskohde eli kissa oli tähtäimessä tottakai.

Perjantai-iltana oli pakko kaivaa muutama kynttilälyhty lisää esille. Hirveästi en niitä ehtinyt sijoitella, yhden heitin keittiöön lipaston päälle ja toisen hellan nurkalle. Piti vaan saada kynttilöitä palamaan. Koska taloudessa on kissa, haluan polttaa kynttilöitä mahdollisimman umpinaisissa lyhdyissä, jotta vahinkoja ei pääse sattumaan. Syksy ja kynttilät kuuluu yhteen, niillä saa piristävää valoa ja lämpöä tähän pimeyteen.