Omenahilloa ja epäilyttäviä dallaspullia

Sain vihdoin kaikki äidin tuomat omput keitettyä hilloksi. Ensimmäinen erä joutui odottamaan kattilassa kuorittuna ja pilkottuna päivän, koska huomasin ettei purkkeja ollut tarpeeksi. Hyvin ne kuitenkin säilyivät jääkaapissa, tosin omput olivat päässeet hieman tummumaan, joten hillostakin tuli hieman tummemman väristä. Viime vuonna laitoin keittämisen lopuksi mausteeksi hieman rommia, mutta nyt tämän talouden rommitilanne oli olematon, joten kanelitangot ja vaniljatanko sai riittää tällä kertaa.

Eilen illalla kokeilin, millaisia tulee raakana pakastetuista dallaspullista, kun ne ovat olleet erinäisten tapahtumien johdosta jääkaapissa kaksi päivää. Ihan syötäviä tuli, mitä nyt olivat vähän liian kauan uunissa. Pullat olivat sulaneet yhdeksi klöntiksi, eikä niistä tullut kovin kauniita, mutta makua sulaminen ei onneksi tainnut haitata.

Tämä viikko on taas mennyt älyttömän nopeasti. Joka illalle on ollut tekemistä, tällä viikolla lähinnä omenarumbaa... Onneksi se on nyt ohi ja omppuhillot odottaa kellarissa :)

Sunnuntai

Nyt tuntuu oikeasti siltä, että on syksy. Eilen ja tänään olen saanut heittää aamulenkit sumun keskellä, puissa on jo kivasti keltaista ja punaista ja aamuisin voi laittaa takkaan tulet. Syksyssä ehkä parasta on ihanan raikkaat ja kuulaat aamut, ja se että koti tuntuu lämpimältä pesältä eikä hikiseltä saunalta kuten kesähelteillä.

Perjantaina käytiin katsomassa Jobs-leffa. Se oli ihan ok, ei kuitenkaan yhtä hyvä kuin kirja. Ainahan se menee näin, mutta pakko oli käydä katsastamassa leffakin, niin kiehtova persoona tuo herra kuitenkin oli. Eilinen hurahti pikaisella ostosreissulla, ihanien yllätysvieraiden kanssa ja ilta synttärijuhlissa. Tänään pitäisi käydä katsomassa ystävien uutta kotia, keittää loput omenat hilloksi (sitä ennen etsiä jostain purkkeja), siivota kuisti ja mahdollisesti hankkia sinne syyskukat. Lisäksi mulla olisi projektina tehdä vanhoista sanomalehdistä taulu olohuoneen seinälle. Luulen että tuohon tauluhommaan ei tänäkään viikonloppuna riitä aika, mutta toisaalta en ole vielä ihan selvillä miten sen toteuutaisin, joten se saa jäädä vielä miettimisasteelle.

Toinen asia, joka jää hamaan tulevaisuuteen, on alapihalla olevan vanhan kaivon kunnostus. Kaivo itsessään on kunnossa, mutta pumppuun ovat lapset tunkeneet sepeliä, joten se ei toimi. Pumppu pitäisi siis nostaa ja puhdistaa. Samaan syssyyn voisi vaihtaa kaivoon uuden kannen. Tässä siis yksi projekti lisää ensi kesälle.

Nyt soitto mummolle ja päivän puuhiin!

Salaojia ja muita pihahommia

Viime aikoina on meidän pihalla tapahtunut paljon. Salaojat itseasiassa kaivettiin jo keväällä ennen remonttia, mutta nyt niihin asennettiin putket sekä tarkistuskaivo. Lisäksi laitettiin sadevesikaivot ja -putket. Koska soraa oli tilattu ihan reilusti, sitä riitti myös polkujen kattamiseen. Yhdelle sivulle tehtiin portaat betoniharkoista, joten enää ei tarvitse loikkia penkereen yli. Samanlaiset portaat ajattelin tehdä myös pihan toiselle puolelle, jotta puuvajaan kulkeminen helpottuu. Eilen laitettiin pyörävajan kattoon uusi päällyshuopa. Puuhaa on riittänyt joka päivälle, tänään kun sataa onkin pitkästä aikaa ehtinyt istahtaa koneellekin.

Työnjohtaja oli tietysti myös paikalla :)

Sunnuntaina tein pitkästä aikaa lettuja. Kokeilin netistä löytämääni ohjetta, johon tuli perinteisten jauhojen, maidon yms. lisäksi vissyä! Kuulosti hieman erikoiselta, mutta toimi. Letuista tuli niin hyviä, että niitä täytyy tehdä toistekin. Nam nam!

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla Liitin, tai ainakin kovasti yritin, liittää blogini blogloviniin. Vaikeaa! Jokin koodinpätkä piti liittää blogitekstin alkuun, joten yritetään ja katsotaan mitä tapahtuu!

Kenkäteline

Minusta olisi ihanaa osata tehdä ja tuunata huonekaluja. Vaikka siihen ei ole niin paljon aikaa ja taitoa kuin haluaisin, tässä jutussa kuitenkin onnistuimme. Etsin pitkään tuulikaappiin sopivaa kenkätelinettä. Koska tila on pieni, telineeseen tuli mahtua paljon kenkiä, lisäksi olisi hyvä jos telineen päällä olisi säilytystilaa ja tarvittaessa mahdollisuus istua. Telineen tuli myös olla kivan näköinen. Mieleistä ei kuukausia jatkuneesta etsinnästä huolimatta löytynyt, mutta onneksi varastosta löytyi vanhoja, sopivasti kuluneita puulaatikoita ja vajasta kauniisti harmaantunutta lautaa, joten päätimme kokeilla askarrella niistä kenkätelineen. Teline onnistui hyvin, ja se on ollut käytössä jo vuoden. Ensin puhdistin laatikon, sitten mittasimme laudasta sopivat palat, jotka kiinnitettiin rimojen avulla laatikon keskelle. Näin laatikosta syntyi juuri oikeanlainen kenkäteline, jossa on tilaa käytössä oleville kengille ja joka kestää istumisen.

En vieläkään voi täysin uskoa, että tämän vuoden omenasato on niin käsittämättömän huono. Toisaalta omppuja meni vuosi sitten tosi paljon roskiin, joten tänä vuonna kaikki tulee varmasti käytettyä viimeistä omenaa myöten. Viime syksynä tilanne oli hieman erilainen...

Pohdintoja

Oho, otsikosta tulee mieleen kuiva yliopiston filosofian kurssille kirjoitetun esseen viimeinen kappale. En kuitenkaan aio kirjoittaa Aristoteleesta tai Platonista, vaan ihan vaan kuulumisia... Syksy on aina ollut lempivuodenaikani. Ihanaa, kun sää viilenee ja illat pimenee. Minulle syksy in aina ollut enemmän kaiken uuden aloituksen aikaa kuin uusivuosi tai vaikka kevät. Nimenomaan syksyllä tekee mieli uusia koko vaatekaappi, värjätä hiukset punaiseksi ja aloittaa uuden kielen opiskelu. Itseasiassa haluaisin jatkaa ranskan opintoja... Lisäksi haluan opetella virkkaamaan sellaisen ihanan pyöreän maton, joita nyt näkee joka puolella. Niin paljon tehtävää, niin vähän aikaa...

Varsinkin aamut on jo niin viileitä, että aamupalalle on pakko saada jättikuppi teetä tai kahvia. Sain viime syksynä veljeltäni ja hänen tyttöystävältään tällaiset ihanat pörrösukat, jotka on kyllä pelastaneet jo monta aamua!

Yksi parhaista asioista syksyssä kaiken muun lisäksi on omenapiirakka. Meille tuli tänä vuonna viiteen omenapuuhun yhteensä ehkä 10 omenaa, mutta onneksi äiti tuli viikonloppuna käymään ison omenalaatikon kanssa, ja pääsimme leipomaan piirakkaa ja keittämään hilloa. Omenapiirakkaan käytin voita, jonka parasta ennen-päivä oli marraskuussa 2012, ja grahamjauhoja (vehnäjauhot loppui kesken) joiden päiväys oli myös jo takana. Ihan hyviä ne vielä oli! Yleensä olen aika tarkka päiväysten kanssa, mutta aina välillä kaapeista löytyy onnettomia paketteja, jotka olisi pitänyt käyttää kauan sitten. Piirakasta tuli kuitenkin hyvää, eikä kukaan sitä syöneistä sairastunut. Minun leivontataidoillani voidaan siis puhua todellisesta onnistumisesta.

Eräs joka ei ole niin innoissaan viilenevistä ilmoista ja sateista, on kissamme Mansku, kuten kuvasta ehkä huomaa:

Mummon pelargonia

Viikonloppu hurahti työpaikan juhlissa. Kotiin palasin sunnuntaina, ja lipaston päällä odotti iloinen yllätys: mummolta kesälomalla saatu pelargonia oli alkanut kukkia! En siis ole täysin toivoton kukkien kanssa. Jipii. Kukka on vielä niin ihanan värinen, että piristää kivasti näin syksyn tullen. Kiitos mummo, teen parhaani pitääkseni kukkasen hengissä ja kukoistavana! <3

Aamut on olleet jo tosi kylmiä, joten kai se on uskottava että syksy tulee. Kaikki lämpimämmät vaatteet, kuten huivit ja syksykengät, on tietysti hyvässä tallessa jossain. Äsken etsin sentään yhden huivin huomisaamuksi, etten ihan palellu junaa odottaessa. Vaikka nämä syysaamut ovatkin aika hyytäviä, on ne myös kauniita! Viikonloppuna voisikin yrittää herätä ajoissa hieman kuvailemaan...