Talvea kohti

Nyt kun on ihan virallisestikin talviaika, voi hyvillä mielin siirtyä muutenki kohti jou... talvea siis. Viikko sitten virittelin jo pihapuuhun hienot mutta vanhat valosarjat, joiden valoista noin puolet toimi. No, hienot ne on silti. Ihanasti luo tunnelmaa kun keittiöstä katsoo ulos pimeään...

Kuluneella viikolla olen lisäksi hankkinut (ja lukenut) joululehtiä, mietiskellyt joululahjoja ja tehnyt lehdestä löytyneen vinkin innoittamana yhden uuden joulusoittolistan (Bette Midler) Spotifyhin. Tänään laitoin kesämuumimukit pois käytöstä odottelemaan kevättä, ja talvimukit kaivoin kaapista käyttöön. 

Jotenkin tykkään enemmän noista vanhemmista, tummempisävyisistä mukeista. Onhan ne valkosävyisetkin hienoja, mutta noissa tummemmissa on enemmän tunnelmaa. Tämän talven muki jatkaa samaa sarjaa kuin kolme edellistä, mutta olisikohan seuraavan talven muki taas sinisävyinen? 

Viimeisetkin lehdet saatiin haravoitua pihalta tänään. Nyt saisi talvi senkin puolesta tulla! Harmi vaan kun ennusteet lupaa vain vettä ja harmautta... Täytynee hakea se tämän talven muki kaupasta niin saa ihailla lumista maisemaa edes siinä. Ja lisää joululehtiäkin ilmestyy taas ensi viikolla, joten eiköhän tässä hetki pärjätä ilman lumista maisemaakin.

Ensilumi

Tänään satoi ensilumi! Kyllä silmät aukesi kertaheitolla aamulla kun huomasin, että ulkonahan on melko valkoista. Ennen aamulenkkiä piti pyöriä pihalla Manskun kanssa, ihmetellä lunta ja  räpsiä  kuvia...

Ulkona on heti niin uskomattoman kaunista, kun vähän sataa lunta. On se ihmeellistä. Ja arvatkaa vaan millaisia ajatuksia luminen maisema tällaisen jouluihmisen päähän saa! Kynttilöitä tässä pirtissä on poltettu sekä aamulla että illalla. Viikonloppuaamuissa yksi parhaista jutuista on kyllä pitkä ja rauhallinen aamupala, kynttilöitä, hyvä lehti ja ihan pieni pala suklaata.

Rennon aamun jälkeen päivä meni vauhdikkaasti kotihommien, autojen renkaanvaihtojen ja silmälasiostosten merkeissä. Etsin aluksi suuria ja kulmikkaita kehyksiä, koska kahdet edelliset lasini olivat sellaiset, mutta sitten satuin kokeilemaan vitsinä pyöreitä kehyksiä. Ja nehän kolahti! Joten kahdet pyörylälasit sieltä sitten tilattiin. Saas nähdä, jatkuuko innostus vielä kun lasit saa oikeasti käyttöön, vai tuleeko kriisi.

Jos tänä vuonna saisi aikaiseksi jotenkin suojata nuo ruusuparat, etteivät ihan kuolisi pakkasessa. Täytyykin etsiä jostain infoa, miten ja millä ruusut kannattaisi suojata. Ei taida tämä yhden sentin lumikerros ihan riittää?

Kissataulu

Meillä ei ole olohuoneen seinillä telkkarin ja tapetin lisäksi mitään. Olen aina ollut huono hankkimaan tauluja, ja aika on jo ajanut opiskeluaikojen ankkataulujen ohi. Jostain syystä en osaa hankkia tauluja vain siksi, että ne näyttävät kivoilta, vaan haluan kai että tauluilla olisi jokin merkitys. Tai että ne esittäisivät jotain minulle merkityksellistä. Joten kun sain napattua Manskusta  hyvän kuvan, teetin siitä koemielessä julisteen. Siitä tuli muuten tosi hieno!

Joulu on alkanut viie päivinä pyöriä mielessä, kuten joka vuosi näihin aikoihin. Pimeät illat ja aamut ja kynttilät saa jo joulun tulemaan mieleen... Viikonloppuna kaupasta löytyi suklaiden ja kalenterien lisäksi Julmustia, ja pakkohan sitä oli jo ostaa ja ihan pikkuisen fiilistellä.

Ei kuitenkaan sen enempää joulusta vielä, täytyy yrittää säästää jouluhössötys lähemmäs itse juhlaa ja yrittää vielä keskittyä tähän kauniiseen syksyyn.

Taidepolku

Tänään oli ihana päivä. Kävin hieman ostoksilla, sain osan pyykkivuoresta katoamaan ja pilkoin loput omenat pakkaseen. Käytiin pyöräilemässä, matkan varrella nähtiin ihania vanhoja taloja, mutta paras juttu oli se etttä osuttiin Palaksen taidepolulle. Metsässä oli siis merkitty polku, jonka varrella oli eri taiteilijoiden teoksia. Tykkäsin, hauskaa että tuollaisia juttuja tehdään. Hieman kulttuuria liikunnan lomassa! :)

Sunnuntai-illan kunniaksi kaivoin silitysraudan esiin. Silittäminen on yksi rentouttavimmista jutuista mitä tiedän. En tiedä miksi, niin vain on. Huoneeseen tulee aina ihana tuoksu, ja onhan se mukavaa kun näkee oikeasti omien käsiensä jäljen. Loppuilta onkin sitten kulunut omenapiirakan ja vaniljakastikkeen kanssa sohvalla. Moni on kehunut Hakekaa kätilö-sarjaa, joten nyt minäkin sitten menin ja katsoin ensimmäisen jakson ja jäin koukkuun. Tämä kolmas jakso enää, sitten lopetan ja menen nukkumaan...

Löytöjä

Tai oikeastaan löytö. Perjantaina Hullareilla kierrellessäni poikkesin astiaosastolle, ja sieltä löytyi kuin löytyikin jo kesällä tuotannosta poistuneita Hemuli-mukeja! Koska en ollut ajoissa tajunnut, että niiden valmistus loppuu, oli tämä todellinen löytö. Ja mukeja ei siis ollut Stockalla vielä viime viikolla, joten tässä oli todella Hullujen päivien taikaa mukana. Miten iloiseksi yksi muki voikaan ihmisen tehdä... Varsinkin, kun mukaan tarttui myös nostalginen muumikuvioitu keittiöpyyhe! :)

Eilen oli tarkoitus viettää mukavan rentoa lauantaita ulkoillen, mutta toisin kävi. Aamupäivä kului leppoisasti eläinlääkärin päivystyksessä jonottaessa, koska kissalla oli hännässä tulehtunut haava. Neiti oli ottanut yhteen naapurin kissan kanssa, mutta vasta eilen aamulla se vaikutti kipeältä joten eikun lääkäriin. Onneksi lääkkeet puri nopeasti, ja jo samana iltana neiti oli taas oma iloinen itsensä. Lääkekuuri jatkuu vielä viikon. Riemua. Manjahan ei suostu syömään lääkkeitä sekoitettuna yhtään mihinkään (märkäruokaan/jauhelihaan/jugurttiin/seitiin), ja vaikka lääkäri mainosti tätä lääkettä "makutableteiksi", joita jotkut kissat syö ihan vapaaehtoisesti, ei niistäkään ollut apua. Ihan yhtä kurjaa niiden syöminen on kuin muidenkin lääkkeiden. Yritin aamulla tarjota tabletteja herkkuraksujen kanssa, ei toiminut. Manskusta voisi näillä lääkkeenerottelulahjoilla kouluttaa vainukissan esim. tullin käyttöön. Kissa lähtisi pakoon niitä paketteja, jotka sisältää lääkkeitä.

Vuohenjuusto!

Vuohenjuusto on ihanaa. Parasta se on paholaisenhillon kanssa. Löysin lähimarketista tuota hilloista parhainta, ja sen kaveriksi oli pakko ostaa vuohenjuustoa. Kotona en sitten meinannut keksiä, millä tavalla olisin nämä kaksi yhdistänyt, mutta lopulta sain aikaiseksi vuohenjuusto-paholaisenhillotoastit. Niin hyvää että voisin elää näillä.

Viikonloppu kului vieraiden kanssa, alakerran ikkunoita pestessä ja kirpparillakin ehdin pyörähtää. Siivosin pihaa talvikuntoon, viimeinkin sain heitettyä kauan sitten kuolleet kesäkukat pois ja grillin kannettua varastoon. Niitä olkkarin verhoja en tänäkään viikonloppuna ehtinyt vaihtamaan. Ehkä pitäisi antaa noiden valkoisten verhojen odottaa ikkunassa seuraavaa kesää.

Sää oli upea viikonloppuna. Oli ihan pakko mennä ulos, kameran kanssa tietysti. Ja vakiokuvauskohde eli kissa oli tähtäimessä tottakai.

Perjantai-iltana oli pakko kaivaa muutama kynttilälyhty lisää esille. Hirveästi en niitä ehtinyt sijoitella, yhden heitin keittiöön lipaston päälle ja toisen hellan nurkalle. Piti vaan saada kynttilöitä palamaan. Koska taloudessa on kissa, haluan polttaa kynttilöitä mahdollisimman umpinaisissa lyhdyissä, jotta vahinkoja ei pääse sattumaan. Syksy ja kynttilät kuuluu yhteen, niillä saa piristävää valoa ja lämpöä tähän pimeyteen.

Oi ihana lokakuu

Se olisi sitten lokakuu! Yleensä ihmisten mielestä ankea, pimeä, harmaa ja kylmä, mutta minulle se on yleensä ollut yksi mukavimmista kuukausista vuodessa. Riippuu ihan asenteesta. Asiaan saatta vaikuttaa sekin, että jollakulla on synttärit juuri tässä kuussa. Lokakuussa on myös jo ihan kunnolla syksy. Vuoden paras aika, siis joulu, on jo ihan nurkan takana. Eikä aina ole niin pimeää ja harmaatakaan:

Viikonloppu meni nopsasti ystävien seurassa ja synttärijuhlilla. Olen aika ylpeä itsestäni, koska päätin vähentää radikaalisti sokerin syöntiä, mikä tällaiselle sokerihiirelle on aika vaativa juttu, ja juhlissa onnistuin olemaan ottamatta yhtä ainoaa karkkia tai suklaakeksiä! Sorruin ainoastaan pieneen raparperipiirakan palaan (jota ei oikeastaan lasketa, koska raparperi on kasvis ja siis terveellistä) sekä pariin kohtuullisen kokoiseen palaan aivan ihanaa suklaamoussekakkua. No, onneksi välillä voi sortua herkkuihin, ja sitten taas jatkaa tiukemmalla linjalla.

Yksi herättävä kokemus, joka vaikutti sokerista vieroittautumispäätökseen, oli toissa lauantai-aamun olotila. Vaikka siltä tuntui, en ollut edellisenä iltana riekkunut tyttöjen kanssa ulkona valomerkkiin asti enkä edes juonut vahingossa ruuanlaittoviinejä parempiin suihin, vaan olin leffassa ja söin samalla hieman liikaa karkkia. Noin puoli kiloa liikaa. Aamun sumea ja epätodellinen olotila herätti tajuamaan sen, mitä vaikutuksia valtavalla sokerimäärällä on. Ei koskaan enää. Ainakaan ennen seuraavaa Hobitti-leffaa.

Olen jo pitkää miettinyt että haluaisin olkkariin jotain vaihtelua. Ainakin verhot voisin vaihtaa syksyisempiin, ja ehkä sohvalle ruskean, vihreän tai keltaisen värisiä tyynyjä... Syystunnelmaa siis nyt hetkeksi, ennen kuin marraskuun lopulla värit vaihtuu taas valkoiseen ja punaiseen. Minulla onkin kaapissa vanhat ruskean sävyiset verhot, joita voisin testata olkkarin ikkunaan. Saa sitten nähdä miten ne sopivat keltaisen/kullansävyisee tapettiin. Ehkä tilanne tästä kehittyy ja vaihtoon memee myös tapetit, hmmm...